Hän henkäisi viimeisen henkäisynsä. Miksi hyvä johtajuus tukehtuu taidelaitoksiin?
/Alkufiktio.
[Tyyli: tragikomedia, farssi tai päättymätön murhenäytelmä.]
Tömps! Osaava johtaja tiputetaan keskelle taidelaitosta.
[Voit itse kuvitella parhaiten omaan tilanteeseesi sopivasti, minkä alan organisaatiosta on kyse.]
Osaava johtaja on intoa täynnä. Hän alkaa perehtyä uuden työpaikkansa toimintatapoihin, henkilöstöön, aiempiin strategioihin, organisaation ja työnkuviin. Hän haukkoo henkeään. Mikään ei voi heikentää hänen valtavaa motivaatiotaan.
Alkuhengittelyn jälkeen osaavalle johtajalle alkaa valjeta: päätöksiä on tehty milloin milläkin perusteella, usein fiilispohjalta, enemmän ovat vaikuttaneet ihmisten luonteenpiirteet kuin suunnitelmallinen, saati pitkäjänteinen strategia.
On ollut johtaja, moniakin johtajia. Toinen tykkäsi tehdä näin, ihan fiilispohjalta, yksi oli sen ja sen ystävä ja ymmärsi ryhmän tunnevaihteluita paremman kuin muut. Kaikilla aiemmilla johtajilla oli taipumus jatkaa myös substanssipuolen töitä, sillä kukapa johtaja jaksaisi, jos ei saisi hengittää luovan työn vapaata ilmaa johtajuuden rinnalla.
Yksi kertoo uudelle, osaavalle johtajalle yhtä, toinen toista. Juorutaan. Punainen lanka katkeaa, se muuttuu paperisuikalesateeksi, runsaaksi ja pitelemättömäksi. Kaikki peittyvät sen alle.
Henkilökohtaiset ambitiot alkavat kasvaa yhteisön keskeltä värikkääseen ja suureen kukintoon. Osaavan johtajan alkuperäinen kysymys taidelaitoksen strategiasta kuihtuu nurkkaan kuin kastelematon, harmaankuiva traakkipuu. Osaava johtaja huokaisee huolestuneena.
Valloille pääsee tunteiden sekamelska, mihinkään johtamaton tarina vailla loppua tai pääkertojaa. Ennen pitkää osaava johtaja turhautuu. Hän henkäisee viimeisen henkäisynsä tällä areenalla.
Miksi hyvä johtajuus tukehtuu taidelaitoksiin? Niin, miksi.
[Voit vastata parhaiten omaan tilanteeseesi sopivasti tai antaa minun vastata puolestasi.]
———————————————————————————————-
Loppufakta.
Juuri lukemasi alkunäytelmä on oman mielikuvitukseni tuote. Olen hyödyntänyt sen kirjoittamisessa näkemääni, kokemaani ja kuulemaani, se on kärjistetty esimerkki lukuisten, erilaisten, eri alojen taidelaitosten tilanteista johtajuuden näkökulmasta. Onneksi kertomus ei ole totuus, ainakaan se ei ole koko totuus kaikista taidelaitoksista.
Kertomallani alkunäytelmällä oli kurja loppu. Nyyh. Tarinan lopussa osaava johtaja tukehtui ja tukahtui keskelle tunteiden sekamelskaa, hän vetäisi viimeisen henkäyksensä.
Älkää suotta hätääntykö. Samalla tarinalla voi olla myös onnellisempi loppu.
Taidelaitoksia on osittain mystifioitu turhaan. Niihin pätevät usein täysin samat lainalaisuudet kuin muuhunkin johtamiseen. Luovien organisaatioiden johtamisessa voi toisinaan jopa ylikorostaa selkeyttä ja ammatillisuutta..
Vähintään seuraavat asiat on oleellista tutkia perinpohjin ennen kuin suunnataan yhdessä seuraavaan luovaan produktioon:
Perustehtävät, sekä organisaation että sen tekijöiden
Työnkuvat ja etenkin niiden väliset rajat - mitä on kenenkin vastuulla? Onko useita johtajia? Kuka vastaa mistäkin ja miksi?
Strategia, milloin & miksi & mihin asti & miten tehty, kuinka strategia määrittää työtä ja valintoja käytännössä?
Mitä on opittu aiemmista työn vaiheista, miten jälkiarvioinnit on toteutettu?
Miksi töissä ylipäätään ollaan?
Kun vähintään perusasiat organisaation rakenteissa ovat selvillä kaikille, alkaa työ hiljalleen helpottua, luovuus alkaa suuntautua oikeisiin uomiin ja keskittyminen kohdentua enemmän itse työhön ja vähemmän sisäiseen maailmaan. Päästään ‘musta tuntuu’ -ajattelusta ‘mihin yhdessä suuntaamme’ -ajatteluun.
Tahdotko kuulla lisää? Autan johtajia, organisaatioita ja asiantuntijoita eteenpäin. Ota yhteys!
Kati Huovinmaa, muutosjohtaja & ammattimentori
kati@huovinmaa.com