Työttömyys on luonteva osa työelämää

Näennäisen kevein askelein urallaan etenevien menestyjien areena, SuomiAreena, antoi paljon ajattelun aihetta. Yksi minulle antoisimmista tilaisuuksista oli virallisen ohjelman liepeille organisoitu piknik, jolla eri alojen osaajat pääsivät tutustumaan ja verkostoitumaan. Tapaaminen alkoi esittelykierroksella.

Illan edetessä piknik-piiri pieneni pienenemistään ja lopulta jäljelle jäi vain pieni määrä osallistujia. Sitten aloimme päästä varsinaisiin, aidosti puhutteleviin ja mietityttäviin ytimiin.

Kulttuuriimme kuuluu, että usein esittelemme itsemme työn kautta, vaikka kyseessä olisi täysin epämuodollinen tilaisuus. Se on tapa, jonka voisi hyvin kyseenalaistaa. Harvempi kuitenkaan määrittelee elämänsä tärkeimmäksi asiaksi juuri työn. Miksi se kuitenkin kerrotaan ensimmäiseksi?

Tämä tapa luonnollisesti entisestään korostuu SuomiAreenan kaltaisissa tapahtumissa, joissa työllä ja uralla on erityinen merkitys. Miltä työttömän tuntuu esitellä itsensä tällaisessa yhteydessä, jossa alkuasetelma on erityisen uraorientoitunut? Tästä pääsimme piknikillä avoimesti puhumaan.

Miltä työttömän tuntuu esitellä itsensä tällaisessa yhteydessä, jossa alkuasetelma on erityisen uraorientoitunut?

SuomiAreenan edetessä pääsin seuraamaan Suomen Mentoreiden ja muiden toimijoiden loistavasti järjestämää AllYoungPanelia, jossa nuoret pohtivat työn tulevaisuutta. Suomen Mentoreiden yksi mainioista aktoreista, Anna Lehtonen, toi hienosti esiin mielipiteensä siitä, kuinka työttömyys on osa työelämää siinä missä työn tekeminenkin, vailla sen kummempaa arvoasetelmaa. Juuri näin!

Työttömyys on osa työelämää siinä missä työn tekeminenkin, vailla sen kummempaa arvoasetelmaa.

Hyvin moni kohtaa uransa varrella työttömyyden vaiheen tai useampia vaiheita. Miten työttömyyden taakkaa ja stigmaa saisi kevennettyä? Työttömyydestä pitäisi enemmän puhua luontevana osana työelämää. Oleellista on myös se, kuinka sinut itse on työttömyytensä kanssa. Pystyykö vaiheen kertomaan muille esimerkiksi oman itsensä kehittämisen tai omien arvojensa pohdinnan näkökulmista, luottaen tulevaisuuteen vai onko epätoivo ja häpeä epäonnistumisesta alkanut kalvaa? Vaikea teema, muttei kuitenkaan mahdoton!

Kuulisin enemmän kuin mielelläni sinun näkemyksiäsi tästä teemasta. Kuulostaako tutulta, mitä ajatuksia herää?

Kati Huovinmaa, suunnanmuuttaja, tuleva entinen taidemuseon johtaja
www.huovinmaa.com - kati@huovinmaa.com