Räjäytetään työttömyyden turha häpeä

Työssäni ammattimentorina, uusien urapolkujen avaajana ja vahvuuksien terävöittäjänä törmään liian usein aivan turhaan, kielteiseen leimaan. Se on työttömyyden aiheuttama häpeä, joka pahimmillaan rampauttaa työnhakijan, murentaa osaamisen hahmottomaksi mössöksi ja saa uskomaan, että aina löytyy joku minua parempi, joku joka ei juuri nyt ole työtön.

Kyse on ennen kaikkea siitä, miten itse oman tilanteensa hyväksyy, omaksuu ja kertoo eteenpäin.

Heitän sinulle kysymyksen:

Palkkaisitko sinä ihmisen, joka nääntyneenä edellisten työpaikkojen hektisistä vaiheista ja harkitsemattomista, pakon sanelemana kiireessä tehdyistä työpaikanvaihdoksista on hyppäämässä taas paniikissa jotain langanpätkää havitelleen seuraavaan paikkaan?

Vai palkkaisitko ihmisen, joka on ollut niin rohkea, että on päättänyt hetken tai tosi pitkänkin tovin hengähtää, tutustua kunnolla itseensä, vahvuuksiinsa ja osaamiseensa? Hän on uskaltanut repiä itsensä irti eteenpäin vimmalla vaativasta työelämästä, kenties omien arvojensa vastaisesta.

On todella merkityksellistä rekrytointipäätöstä tehtäessä, miten ihminen itse oman tilanteensa kertoo. Välittyykö hänestä vähintään hienoinen häpeä, erilaisiin korulauseisiin epätoivoisesti häivytetty tosiasia siitä, että ei ole ollut missään työpaikassa viimeisiin kuukausiin? Vai onko hän sinut tilanteensa kanssa, valmis uusiin työtehtäviin ja oman osaamisensa uuteen likoonlaittamiseen?

Tämä aika on arvoiltaan usein julma ja vääristävä. Ihmiset uskovat LinkedInin ja muiden foorumeiden menestystarinoihin, joissa muita kuin vanhempainvapaan myötä toteutuneita irtiottoja työelämästä nostetaan aivan liian harvoin esiin. Älä usko niihin ulostuloihin, usko itseesi ja siiten, että lopulta tauko työstä on paras asia, joka työurallesi on tullut. Sen ansiosta on mahdollista löytää omat vahvuudet, omat arvot ja oma suunta. Olen kirjoittanut samasta teemasta myös blogissani Työttömyys on luonteva osa työelämää.

Toivon sinulle luottamusta siihen, että oikea aika ja työ tulevat kyllä eteesi ja olet valmis omaan ammattitaitoosi ja vahvuuksiisi luottaen uuden työpaikan vastaanottamaan. Pelottaako tai ahdistaako liikaa? Autan ammattimentorina mielelläni sinua eteenpäin, kohti arvoistasi suuntaa. Lue lisää yksilömentoroinneista ja lähde mukaan matkaani.

Kati Huovinmaa, ammattimentori

Kuva: Tapio Ranta-aho / Studio Fotonokka

Kuva: Tapio Ranta-aho / Studio Fotonokka

Työttömyys on luonteva osa työelämää

Näennäisen kevein askelein urallaan etenevien menestyjien areena, SuomiAreena, antoi paljon ajattelun aihetta. Yksi minulle antoisimmista tilaisuuksista oli virallisen ohjelman liepeille organisoitu piknik, jolla eri alojen osaajat pääsivät tutustumaan ja verkostoitumaan. Tapaaminen alkoi esittelykierroksella.

Illan edetessä piknik-piiri pieneni pienenemistään ja lopulta jäljelle jäi vain pieni määrä osallistujia. Sitten aloimme päästä varsinaisiin, aidosti puhutteleviin ja mietityttäviin ytimiin.

Kulttuuriimme kuuluu, että usein esittelemme itsemme työn kautta, vaikka kyseessä olisi täysin epämuodollinen tilaisuus. Se on tapa, jonka voisi hyvin kyseenalaistaa. Harvempi kuitenkaan määrittelee elämänsä tärkeimmäksi asiaksi juuri työn. Miksi se kuitenkin kerrotaan ensimmäiseksi?

Tämä tapa luonnollisesti entisestään korostuu SuomiAreenan kaltaisissa tapahtumissa, joissa työllä ja uralla on erityinen merkitys. Miltä työttömän tuntuu esitellä itsensä tällaisessa yhteydessä, jossa alkuasetelma on erityisen uraorientoitunut? Tästä pääsimme piknikillä avoimesti puhumaan.

Miltä työttömän tuntuu esitellä itsensä tällaisessa yhteydessä, jossa alkuasetelma on erityisen uraorientoitunut?

SuomiAreenan edetessä pääsin seuraamaan Suomen Mentoreiden ja muiden toimijoiden loistavasti järjestämää AllYoungPanelia, jossa nuoret pohtivat työn tulevaisuutta. Suomen Mentoreiden yksi mainioista aktoreista, Anna Lehtonen, toi hienosti esiin mielipiteensä siitä, kuinka työttömyys on osa työelämää siinä missä työn tekeminenkin, vailla sen kummempaa arvoasetelmaa. Juuri näin!

Työttömyys on osa työelämää siinä missä työn tekeminenkin, vailla sen kummempaa arvoasetelmaa.

Hyvin moni kohtaa uransa varrella työttömyyden vaiheen tai useampia vaiheita. Miten työttömyyden taakkaa ja stigmaa saisi kevennettyä? Työttömyydestä pitäisi enemmän puhua luontevana osana työelämää. Oleellista on myös se, kuinka sinut itse on työttömyytensä kanssa. Pystyykö vaiheen kertomaan muille esimerkiksi oman itsensä kehittämisen tai omien arvojensa pohdinnan näkökulmista, luottaen tulevaisuuteen vai onko epätoivo ja häpeä epäonnistumisesta alkanut kalvaa? Vaikea teema, muttei kuitenkaan mahdoton!

Kuulisin enemmän kuin mielelläni sinun näkemyksiäsi tästä teemasta. Kuulostaako tutulta, mitä ajatuksia herää?

Kati Huovinmaa, suunnanmuuttaja, tuleva entinen taidemuseon johtaja
www.huovinmaa.com - kati@huovinmaa.com