Häpeä omasta taustasta estää etenemästä? Et ole yksin!

Huonommuuden tunne, sisäistynyt altavastaajuus ja jopa häpeä omasta perhetaustasta estävät liian monia etenemästä mielekkäästi omalla urapolullaan. Työssäni eri alojen osaajien ammattimentorina monet kohtaamiset ovat opettaneet, miten voimakas este oman perhetaustan aiheuttama epävarmuus voi olla. Jos teema puhuttelee, haluan muistuttaa sinua, ettet todellakaan ole yksin. Keinot eteenpäin pääsemiseksi ovat löydettävissä.

Moni mentorointiini hakeutunut on kipuillut sen kanssa, että oma perhe tai muu lähipiiri ole tarjonnut korkeakoulutuksen tai innostavan urapolun esimerkkiä, vaan päinvastoin omalla asenteellaan lisännyt epävarmuutta. Kun vaikkapa kokemus korkeakoulutettujen, johtavassa asemassa työskentelevien vanhempien kannustavasta illallispöytäkeskustelusta tuntuu aivan utopistiselta ajatukselta, ei välttämättä osaa asettaa itseäänkään sellaisiin pöytiin.

Jarruttava uskomus on usein se, ettei voisi itse koskaan edetä omien vahvuuksiensa mukaisesti, koska esimerkkiä tai samastumiskohdetta ei löydy läheltä. Epäreilu tunne on taustahäpeässä yleinen. Se kumpuaa siitä ajatuksesta, että muut syntyvät valmiiseen, korkeakoulutuksen ja urakehityksen esimerkkien piiriin ja itse on jossain ulkokehällä pyristelemässä. Aihe on osin tabu ja siksi moni luulee olevansa yksinäisempi ajatustensa kanssa kuin oikeasti onkaan.

Aihe on osin tabu ja siksi moni luulee olevansa yksinäisempi ajatustensa kanssa kuin oikeasti onkaan.

Lienee paikallaan tuoda selkeästi ilmi, että missään nimessä en halua vähätellä kenenkään perhetaustaa - päinvastoin. Jokainen meistä kantaa mukanaan arvokkaita kokemuksia ja ammatti-identiteetin rakennuspalasia, oli tausta ihan mikä tahansa. Hienot tittelit ja näyttävät kulissit eivät tosiaankaan määritä yksilön arvoa. Haluan tarjota ymmärrystä ja keinot murtaa omat uskomukset ja ajatusesteet. Annan oman työni kautta konkreettiset keinot, rohkaisun ja näkökulmat, jotka ovat avuksi kunkin oman, mielekkään työelämän toteuttamisessa.

Jo tieto siitä voi helpottaa, ettei ole yksin omien ajatustensa kanssa. Monet meistä ovat käyneet läpi samankaltaisia tunteita ja kohdanneet samankaltaisia esteitä omaa taustaa pohtiessaan ja mahdollisuuksia hahmottaessaan. Olen päässyt todistamaan oman työni näkökulmasta useita tositarinoita siitä, miten ihmiset ovat nousseet yli omienkin ennakkoluulojensa ja rajoittavien uskomustensa ja löytäneet oman, arvojensa ja vahvuuksiensa mukaisen polkunsa. Yhteistä kaikille näille uniikeille tarinoille on ollut valmius hyväksyä omat juuret kaikkinensa ja sitten alkaa tietoisesti rakentaa jotain ihan omaa, mikä ikinä se kullekin on ollut.

Minun mielestäni menestys on sitä, että voi tehdä omien vahvuuksien ja arvojen mukaista, merkityksellistä työtä, josta myös muut voivat hyötyä.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia sinulle tästä herää ja miten voisin auttaa sinua eteenpäin? Lue lisää tavoitteellisesta yksilömentoroinnista täällä.

-Kati Huovinmaa, ammattimentori & tietokirjailija

Johtaja, mokasitko? Toimi näin!

Työssäni eri alojen johtajien luottomentorina olen kohdannut lukuisia tilanteita, joissa johtaja on mokannut. Ei hätää. Aina joku mokaa, eikä täydellistä johtajaa ole olemassakaan. Oleellista on se, mitä mokaamisen jälkeen tapahtuu.

Kun kävi moka, pohdi:

1. Mistä epäonnistuminen johtui? Olisiko siihen etukäteen voinut vaikuttaa?

2. Oliko moka sellainen, että nyt on pyydettävä anteeksi yhdeltä tai useammalta ihmiseltä? Miten pyytää anteeksi siten, että anteeksipyynnön kohde voi luottaa, että pahoittelu on varmasti vilpitön ja aito?

3. Mitä tulee tehdä, jottei vastaava virhe toistu?

4. Mitä opin?

5. Miten omat tai työpaikan arvot näyttäytyivät?

Mokasitko, etkä oikein tiedä miten nyt tulisi toimia? Ota yhteys vailla kynnystä, autan eteenpäin! Lue lisää johtajille suunnatusta yksilömentoroinnista ja varaa oma mentorointipaikkasi jo tänään.

-Kati Huovinmaa, johtajuusmentori - tutustu taustaani täällä

Räjäytetään työttömyyden turha häpeä

Työssäni ammattimentorina, uusien urapolkujen avaajana ja vahvuuksien terävöittäjänä törmään liian usein aivan turhaan, kielteiseen leimaan. Se on työttömyyden aiheuttama häpeä, joka pahimmillaan rampauttaa työnhakijan, murentaa osaamisen hahmottomaksi mössöksi ja saa uskomaan, että aina löytyy joku minua parempi, joku joka ei juuri nyt ole työtön.

Kyse on ennen kaikkea siitä, miten itse oman tilanteensa hyväksyy, omaksuu ja kertoo eteenpäin.

Heitän sinulle kysymyksen:

Palkkaisitko sinä ihmisen, joka nääntyneenä edellisten työpaikkojen hektisistä vaiheista ja harkitsemattomista, pakon sanelemana kiireessä tehdyistä työpaikanvaihdoksista on hyppäämässä taas paniikissa jotain langanpätkää havitelleen seuraavaan paikkaan?

Vai palkkaisitko ihmisen, joka on ollut niin rohkea, että on päättänyt hetken tai tosi pitkänkin tovin hengähtää, tutustua kunnolla itseensä, vahvuuksiinsa ja osaamiseensa? Hän on uskaltanut repiä itsensä irti eteenpäin vimmalla vaativasta työelämästä, kenties omien arvojensa vastaisesta.

On todella merkityksellistä rekrytointipäätöstä tehtäessä, miten ihminen itse oman tilanteensa kertoo. Välittyykö hänestä vähintään hienoinen häpeä, erilaisiin korulauseisiin epätoivoisesti häivytetty tosiasia siitä, että ei ole ollut missään työpaikassa viimeisiin kuukausiin? Vai onko hän sinut tilanteensa kanssa, valmis uusiin työtehtäviin ja oman osaamisensa uuteen likoonlaittamiseen?

Tämä aika on arvoiltaan usein julma ja vääristävä. Ihmiset uskovat LinkedInin ja muiden foorumeiden menestystarinoihin, joissa muita kuin vanhempainvapaan myötä toteutuneita irtiottoja työelämästä nostetaan aivan liian harvoin esiin. Älä usko niihin ulostuloihin, usko itseesi ja siiten, että lopulta tauko työstä on paras asia, joka työurallesi on tullut. Sen ansiosta on mahdollista löytää omat vahvuudet, omat arvot ja oma suunta. Olen kirjoittanut samasta teemasta myös blogissani Työttömyys on luonteva osa työelämää.

Toivon sinulle luottamusta siihen, että oikea aika ja työ tulevat kyllä eteesi ja olet valmis omaan ammattitaitoosi ja vahvuuksiisi luottaen uuden työpaikan vastaanottamaan. Pelottaako tai ahdistaako liikaa? Autan ammattimentorina mielelläni sinua eteenpäin, kohti arvoistasi suuntaa. Lue lisää yksilömentoroinneista ja lähde mukaan matkaani.

Kati Huovinmaa, ammattimentori

Kuva: Tapio Ranta-aho / Studio Fotonokka

Yhä useampi uupuu työssään - "Häpeästä pitäisi uskaltaa puhua enemmän"

Olen viimeisen kahden vuoden aikana ammattimentorin roolissa kohdannut useita työuupumuksen kokeneita ihmisiä. He ovat eri alojen johtajia, asiantuntijoita ja luovien alojen ammattilaisia. Heillä on erilaiset työhön liittyvät vastuut ja kukin heistä kertoo omaa, ainutkertaista ja arvokasta tarinaansa. Yhdistävänä tekijänä kulkee liian usein vaiettu häpeäntunne. Työuupumukseen liittyy monia ja monisyisiä näkökulmia. Tässä blogitekstissäni keskityn työuupumuksen kanssa kulkevaan häpeään. Olen aiemmin käsitellyt työuupumus-teemaa työnantajan vastuun näkökulmasta. Pääset Työntekijä uupui - katsoitko peiliin, johtaja? -blogiin klikkaamalla tästä.

Työuupumukseen liittyvä häpeä on luonteensa vuoksi tabu, josta pitäisi voida puhua yhä enemmän. Häpeän asettaminen tarkasteluun ja pois piilosta on omiaan heikentämään häpeän voimaa. Vaikka työuupumuksesta toipuisi muilta osin hyvin, jää häpeäntunne usein kalvamaan pidemmäksi aikaa, jopa vuosiksi. Ammattimentorina näen asetelman epäreiluna. Ihminen, joka väistämättä uupumuksen myötä kohtaa monia raskaita vaiheita, ottaa kannettavakseen myös tunteen, joka lannistaa ja kaihertaa.

Olen aiemmassa blogissani tuonut ilmi johdon vastuuta työuupumuksessa. Yhteistyössä taitavan johdon ja ulkopuolisen avunkin kanssa voi hyvin löytää keinoja, joilla myös häpeäntunteesta pystyisi puhumaan ja näin jouduttamaan työuupumuksesta toipumista.

Työuupumuksen myötä syntyneeseen häpeään liittyy ajatuksia riittämättömyydestä, kykenemättömyydestä pitää huolta itsestään ja havaita ajoissa varhaisen työuupumuksen merkkejä, häpeään sekoittuu myös pelkoa tulevasta työssäjaksamisesta, siitä kuinka tulee kohdatuksi ammattilaisena jatkossa. Työuupumus saattaa etenkin pitkittyessään ja hoitamattomana korostaa suurentuneessa mittakaavassa negatiivisia tuntemuksia.

Loppukaneettina on hyvä muistaa, että todella moni toipuu työuupumuksesta hyvin toteutetun palautumisprosessin myötä. Usein tämä edellyttää myös vastuunsa kantavaa johtoa ja kykyä nostaa avoimeen keskusteluun myös niitä monia tuntemuksia, jotka työuupumukseen sisältyvät - häpeä mukaan lukien.

Haastan tämän blogini myötä työuupumuksen itse kohdanneita ja heidän rinnallaan kulkevia avoimemmin puhumaan häpeäntunteesta. Haastetta saa jakaa, aihetunniste on #poishäpeä.

Kati Huovinmaa, muutosjohtaja & ammattimentori
Kaipaatko mentoria? Tervetuloa mukaan matkaani.