Häpeä omasta taustasta estää etenemästä? Et ole yksin!

Huonommuuden tunne, sisäistynyt altavastaajuus ja jopa häpeä omasta perhetaustasta estävät liian monia etenemästä mielekkäästi omalla urapolullaan. Työssäni eri alojen osaajien ammattimentorina monet kohtaamiset ovat opettaneet, miten voimakas este oman perhetaustan aiheuttama epävarmuus voi olla. Jos teema puhuttelee, haluan muistuttaa sinua, ettet todellakaan ole yksin. Keinot eteenpäin pääsemiseksi ovat löydettävissä.

Moni mentorointiini hakeutunut on kipuillut sen kanssa, että oma perhe tai muu lähipiiri ole tarjonnut korkeakoulutuksen tai innostavan urapolun esimerkkiä, vaan päinvastoin omalla asenteellaan lisännyt epävarmuutta. Kun vaikkapa kokemus korkeakoulutettujen, johtavassa asemassa työskentelevien vanhempien kannustavasta illallispöytäkeskustelusta tuntuu aivan utopistiselta ajatukselta, ei välttämättä osaa asettaa itseäänkään sellaisiin pöytiin.

Jarruttava uskomus on usein se, ettei voisi itse koskaan edetä omien vahvuuksiensa mukaisesti, koska esimerkkiä tai samastumiskohdetta ei löydy läheltä. Epäreilu tunne on taustahäpeässä yleinen. Se kumpuaa siitä ajatuksesta, että muut syntyvät valmiiseen, korkeakoulutuksen ja urakehityksen esimerkkien piiriin ja itse on jossain ulkokehällä pyristelemässä. Aihe on osin tabu ja siksi moni luulee olevansa yksinäisempi ajatustensa kanssa kuin oikeasti onkaan.

Aihe on osin tabu ja siksi moni luulee olevansa yksinäisempi ajatustensa kanssa kuin oikeasti onkaan.

Lienee paikallaan tuoda selkeästi ilmi, että missään nimessä en halua vähätellä kenenkään perhetaustaa - päinvastoin. Jokainen meistä kantaa mukanaan arvokkaita kokemuksia ja ammatti-identiteetin rakennuspalasia, oli tausta ihan mikä tahansa. Hienot tittelit ja näyttävät kulissit eivät tosiaankaan määritä yksilön arvoa. Haluan tarjota ymmärrystä ja keinot murtaa omat uskomukset ja ajatusesteet. Annan oman työni kautta konkreettiset keinot, rohkaisun ja näkökulmat, jotka ovat avuksi kunkin oman, mielekkään työelämän toteuttamisessa.

Jo tieto siitä voi helpottaa, ettei ole yksin omien ajatustensa kanssa. Monet meistä ovat käyneet läpi samankaltaisia tunteita ja kohdanneet samankaltaisia esteitä omaa taustaa pohtiessaan ja mahdollisuuksia hahmottaessaan. Olen päässyt todistamaan oman työni näkökulmasta useita tositarinoita siitä, miten ihmiset ovat nousseet yli omienkin ennakkoluulojensa ja rajoittavien uskomustensa ja löytäneet oman, arvojensa ja vahvuuksiensa mukaisen polkunsa. Yhteistä kaikille näille uniikeille tarinoille on ollut valmius hyväksyä omat juuret kaikkinensa ja sitten alkaa tietoisesti rakentaa jotain ihan omaa, mikä ikinä se kullekin on ollut.

Minun mielestäni menestys on sitä, että voi tehdä omien vahvuuksien ja arvojen mukaista, merkityksellistä työtä, josta myös muut voivat hyötyä.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia sinulle tästä herää ja miten voisin auttaa sinua eteenpäin? Lue lisää tavoitteellisesta yksilömentoroinnista täällä.

-Kati Huovinmaa, ammattimentori & tietokirjailija

Räjäytetään työttömyyden turha häpeä

Työssäni ammattimentorina, uusien urapolkujen avaajana ja vahvuuksien terävöittäjänä törmään liian usein aivan turhaan, kielteiseen leimaan. Se on työttömyyden aiheuttama häpeä, joka pahimmillaan rampauttaa työnhakijan, murentaa osaamisen hahmottomaksi mössöksi ja saa uskomaan, että aina löytyy joku minua parempi, joku joka ei juuri nyt ole työtön.

Kyse on ennen kaikkea siitä, miten itse oman tilanteensa hyväksyy, omaksuu ja kertoo eteenpäin.

Heitän sinulle kysymyksen:

Palkkaisitko sinä ihmisen, joka nääntyneenä edellisten työpaikkojen hektisistä vaiheista ja harkitsemattomista, pakon sanelemana kiireessä tehdyistä työpaikanvaihdoksista on hyppäämässä taas paniikissa jotain langanpätkää havitelleen seuraavaan paikkaan?

Vai palkkaisitko ihmisen, joka on ollut niin rohkea, että on päättänyt hetken tai tosi pitkänkin tovin hengähtää, tutustua kunnolla itseensä, vahvuuksiinsa ja osaamiseensa? Hän on uskaltanut repiä itsensä irti eteenpäin vimmalla vaativasta työelämästä, kenties omien arvojensa vastaisesta.

On todella merkityksellistä rekrytointipäätöstä tehtäessä, miten ihminen itse oman tilanteensa kertoo. Välittyykö hänestä vähintään hienoinen häpeä, erilaisiin korulauseisiin epätoivoisesti häivytetty tosiasia siitä, että ei ole ollut missään työpaikassa viimeisiin kuukausiin? Vai onko hän sinut tilanteensa kanssa, valmis uusiin työtehtäviin ja oman osaamisensa uuteen likoonlaittamiseen?

Tämä aika on arvoiltaan usein julma ja vääristävä. Ihmiset uskovat LinkedInin ja muiden foorumeiden menestystarinoihin, joissa muita kuin vanhempainvapaan myötä toteutuneita irtiottoja työelämästä nostetaan aivan liian harvoin esiin. Älä usko niihin ulostuloihin, usko itseesi ja siiten, että lopulta tauko työstä on paras asia, joka työurallesi on tullut. Sen ansiosta on mahdollista löytää omat vahvuudet, omat arvot ja oma suunta. Olen kirjoittanut samasta teemasta myös blogissani Työttömyys on luonteva osa työelämää.

Toivon sinulle luottamusta siihen, että oikea aika ja työ tulevat kyllä eteesi ja olet valmis omaan ammattitaitoosi ja vahvuuksiisi luottaen uuden työpaikan vastaanottamaan. Pelottaako tai ahdistaako liikaa? Autan ammattimentorina mielelläni sinua eteenpäin, kohti arvoistasi suuntaa. Lue lisää yksilömentoroinneista ja lähde mukaan matkaani.

Kati Huovinmaa, ammattimentori

Kuva: Tapio Ranta-aho / Studio Fotonokka

Työttömyys on luonteva osa työelämää

Näennäisen kevein askelein urallaan etenevien menestyjien areena, SuomiAreena, antoi paljon ajattelun aihetta. Yksi minulle antoisimmista tilaisuuksista oli virallisen ohjelman liepeille organisoitu piknik, jolla eri alojen osaajat pääsivät tutustumaan ja verkostoitumaan. Tapaaminen alkoi esittelykierroksella.

Illan edetessä piknik-piiri pieneni pienenemistään ja lopulta jäljelle jäi vain pieni määrä osallistujia. Sitten aloimme päästä varsinaisiin, aidosti puhutteleviin ja mietityttäviin ytimiin.

Kulttuuriimme kuuluu, että usein esittelemme itsemme työn kautta, vaikka kyseessä olisi täysin epämuodollinen tilaisuus. Se on tapa, jonka voisi hyvin kyseenalaistaa. Harvempi kuitenkaan määrittelee elämänsä tärkeimmäksi asiaksi juuri työn. Miksi se kuitenkin kerrotaan ensimmäiseksi?

Tämä tapa luonnollisesti entisestään korostuu SuomiAreenan kaltaisissa tapahtumissa, joissa työllä ja uralla on erityinen merkitys. Miltä työttömän tuntuu esitellä itsensä tällaisessa yhteydessä, jossa alkuasetelma on erityisen uraorientoitunut? Tästä pääsimme piknikillä avoimesti puhumaan.

Miltä työttömän tuntuu esitellä itsensä tällaisessa yhteydessä, jossa alkuasetelma on erityisen uraorientoitunut?

SuomiAreenan edetessä pääsin seuraamaan Suomen Mentoreiden ja muiden toimijoiden loistavasti järjestämää AllYoungPanelia, jossa nuoret pohtivat työn tulevaisuutta. Suomen Mentoreiden yksi mainioista aktoreista, Anna Lehtonen, toi hienosti esiin mielipiteensä siitä, kuinka työttömyys on osa työelämää siinä missä työn tekeminenkin, vailla sen kummempaa arvoasetelmaa. Juuri näin!

Työttömyys on osa työelämää siinä missä työn tekeminenkin, vailla sen kummempaa arvoasetelmaa.

Hyvin moni kohtaa uransa varrella työttömyyden vaiheen tai useampia vaiheita. Miten työttömyyden taakkaa ja stigmaa saisi kevennettyä? Työttömyydestä pitäisi enemmän puhua luontevana osana työelämää. Oleellista on myös se, kuinka sinut itse on työttömyytensä kanssa. Pystyykö vaiheen kertomaan muille esimerkiksi oman itsensä kehittämisen tai omien arvojensa pohdinnan näkökulmista, luottaen tulevaisuuteen vai onko epätoivo ja häpeä epäonnistumisesta alkanut kalvaa? Vaikea teema, muttei kuitenkaan mahdoton!

Kuulisin enemmän kuin mielelläni sinun näkemyksiäsi tästä teemasta. Kuulostaako tutulta, mitä ajatuksia herää?

Kati Huovinmaa, suunnanmuuttaja, tuleva entinen taidemuseon johtaja
www.huovinmaa.com - kati@huovinmaa.com