Uhmaikäiset työpaikalla
/Auttaessani eri alojen johtajia eteenpäin työpaikkojen pulmatilanteissa olen törmännyt toistuvasti samaan ilmiöön. Aikuiset ihmiset tiputtavat työpaikan ovesta sisään astuessaan päällysvaatteiden kanssa samanaikaisesti pois oma-aloitteisuuden, yhteistyökyvyn, ongelmanratkaisutaidot ja oletetun ammattitaidon.
Johtajat, joilla on pieniä lapsia kotonaan, huokaisevat minulle: tuntuu kuin kotona jatkuisi sama asetelma kuin työpaikalla, erotuksena se, että työpaikan kohderyhmä edustaa aikuisväestöä. Kuulostaako tutulta?
Epäreilua ja turhauttavaa
Mitä kärkevämmäksi tilanne etenee, sen suurempi turhautuminen hyvin työnsä ja roolinsa hahmottavien ammattilaisten keskuudessa usein syntyy. Pian koko työyhteisö on anelemassa johtajalta apua tähän epäreiluun ongelmaan.
Miten päädytään tilanteeseen, jossa yksinkertaisetkin toimet vaativat johtavassa asemassa olevan hyväksynnän, ein tai joon? Jos kotona maito on loppu, käynet kaupassa? Saanko sitä, saanko tätä, pitääkö perustella? Pitääkö johtajan vastata pieniinkin kysymyksiin? Missä mättää?
Onko johtaja tehnyt jotain väärin tai jättänyt tekemättä kokonaan jotain? Puuttuuko luottamus, onko perustehtävä epäselvä, onko työpaikalla selkeää, kaikille kirkasta strategiaa vai onko se jäänyt johtajien omaksi seminaarituotokseksi? Muistaako sitä kukaan? Mitä väliä? Ihan sama, sanoisi uhmaikäinen.
Kirosanan vastakohta: perustehtävä
Mitä kunkin vastuualueeseen kuuluu ja koska vastuut on käyty läpi? Oletetaanko ne, otetaanko ne vai tiedetäänkö ne? Mitä johtajan töihin kuuluu, entä omiin tai kollegasi töihin? Miksi työpaikkanne on muuten ylipäätään olemassa, ihan samako?
En usko, että kukaan tahtoo tahallaan toimia väärin. Usein ratkaisu löytyy siten, että työyhteisö alkaa hyvin johdetusti, usein ulkopuolisen alkuun auttamana kommunikoida enemmän ja selkeämmin. Vastuut selkeytetään, tavoitteet selkeytetään, perustehtävät selkeytetään. Arvostus alkaa kasvaa ja samaan aikaan kasvavat myös luottamus ja motivaatio työtä kohtaan. Kun työn kokonaisuus ja tulevat suunnat ovat kaikilla selkeät, pienenee työn ytimien ulkopuolisten seikkojen, kuten luonteenpiirteiden, musta tuntuu ja mä en halua, ei kiinnosta, ihan sama -ajatusten mahdollisuus.
Kuulen mielelläni, kuulostaako tutulta ja onko vastaavaan tilanteeseen teillä löytynyt ratkaisu?
Kati Huovinmaa, muutosjohtaja - tulossa: www.huovinmaa.com
Ota yhteys: kati@huovinmaa.com